Sitten joskus
Ruokaa on pakko syödä. Ruokailu on usein kuin ennakkoon ohjelmoitu tunteeton peli, jossa päästään maaliin kun massu on täysi. Odotetaan tovi, kunnes koneemme taas sanoo ”replay” ja tuo peli toistuu, toistuu ja toistuu. Voisiko sen tehdä jotenkin muuten? Voisiko tuon ajan, joka vie suuren osan elämästämme, kuluttaa jollakin muulla tavoin kuin samoja liikeratoja käyttäen? Ruokaa lautaselle, lautaselta haarukkaan, käden liikkeellä suuhun, suusta sen jonkun nesteen avulla taas vatsalaukkuun ja sieltä taas… Kyllä voi ja sangen helpostikin. Siihen tarvitaan vain silmät ja nenä sekä pientä liikkeen hallintaa valmisteluvaiheessa ja nautinnon aikana. Ei muuta.
Me olemme saaneet luonnolta lahjaksi rajattoman gigamäärän aisteja. Miksi emme käyttäisi niitä edes osaksi? Mieti mitä eroa on nälän katoamisella ja nautinnon kokemisella. Ajallisesti ei paljoakaan. Siksi onkin aika outoa, jos ei hyväksy itselleen nautinnon riemua, myös ruokailussa. Kuvittelemme että elämän arki kostuu arkisista asioista, jotka on pakko työstää hampaat irvessä tai silmät sokkona, jotta voisimme nauttia - sitten joskus. Odotamme suu mutrulla jotain herkullista jossain tulevaisuudessa, vaikka tuo tulevaisuus voisi olla juuri nyt. Arkinen elämä vie elämästämme ajasta suurimman osan. Miksei siis kohdistaisi nautintoa juuri siihen? Silloin voimme nauttia juhlahetkinä vieläkin enemmän!
Etsintä
"Älä koskaan pelkää kokeilla jotain uutta. Se on hyvin tärkeää. Elämän suola." Siinäpä kerrassaan hieno elämänohje kirjasta Herkullinen elämä. Anna kaikille aisteillesi valta toteuttaa taitonsa sinun palkitsemisessasi. Silmät, nenä, suu, tunto, kuulo, nuo kaikki ovat meissä sitä varten, että päivämme tuntuisi samalta, kuin yltäkylläinen kirmaaminen kevätkedolla. Lennä kukasta kukkaan, älä tyydy vain siihen yhteen ja oikeaan. No, ehkä tuo nautinnon vaelluskumppani, kun oikean on löytänyt, on hyvä pitää samana... Sen sijaan lautaselta ja lasista on kihelmöivän kutittava ilo löytää uusia hullaantumisen kohteita.
Yhteen sovittaminen
Nautinnon lähteiden yhteensovittaminen ei ole loppujen lopuksi vaikeata. Usein pelätään, että jos ei tiedä tarkalleen mikä viini on ruoalle se oikea, jätetään viini kokonaan valitsematta. Sen sijaan olisi hyvä muistaa, että viini tekee ruokailutuokiosta aina mukavamman. Ruoka maistuu paremmalta, syömme hitaammin, keskustellemme - ehkä ruuasta - ja nautimme. Perusajatuksena on, että kun sovitat viiniä ja ruokaa, tulee suuhun jäädä hyvä maku, ei muuta. Joskus tuo maku saa hymyn huulille, joskus se jopa vie ajatuksen jonnekin taivaalliseen ihanuuteen! Yhteensovittamisen oppiminen on loputon ihana vaellus, joissa kohokohta voi odottaa sinua jo seuraavalla lounaalla, päivällisellä, välipalalla, yöpalalla, milloin vain.
Nautinto
Anna kielellesi ja mielellesi oikeus iloitsemiseen, ei vain juhlapäivinä, vaan aina. Siihen riittää pieni katse silmällä, nuuhkaisu, uppoutuminen tuoksujen ihanaan karkkikauppaan. Lento makujen vietäväksi, pyörähdys tuoksutteluun ja seuraavan sykkeen kautta makusteluun. Tämä tanssi ei saa loppua. Ja miksi se loppuisikaan. Nautinnon voi kokea aina uudestaan. Arkena nautinto piristää päivän, juhlana se tekee juhlasta juhlimisen arvoisen. Anna nautinnon viedä, olet ansainnut sen.
Jukka Kumlin
nauttija
Kirjoittaja on viinikauppias, -luennoitsija, ravintola-alan ammattilainen ja täysivartaloinen gastronomi, joka on nauttinut suuren osan elämästään viinistä, viinissä…
