perjantai 18. maaliskuuta 2011

Suunnitelmat uusiksi

Hotelliloman aikana tehtiin monenlaisia tehtäviä.SAimme lahjaksi hotellilta Mursuvaaripehmot.

Kauan odotettu hiihtolomamme ei loppujen lopuksi mennyt ihan suunnitelmien mukaan. No, onhan tässä lapsiperheen arjessa jo siihen totuttu, ettei elämää voi suunnitella, tai ainakin on oltava valmis muuttamaan niitä suunnitelmia hyvinkin nopeasti.

Alma-kuopuksemme oli yskäinen jo edellisviikolla eskarissa, ja lomaviikon maanantaina Almalle nousikin lämpö. Tiistaina lääkäri kertoi, että Almalla oli taas keuhkokuume. Tiistai-iltana myös Ellalle nousi lämpö ja korva tuli kipeäksi. Ei muuten ollut mikään pieni pettymys.
Pidimme vanhempien palaveria siitä mitä nyt tehtäisiin. Päätimme kuitenkin, että mikäli tyttöjen vointi ei huonone, niin lähdemme Kalajoelle, vaikka sitten neljän seinän sisälle. Olisihan se kuitenkin vähän vaihtelua ja piristystä loppiaisesta asti jatkuneeseen sairastelukierteeseen.

Lasten kanssa keräsimme ison laukullisen mukavia pelejä, kirjoja ja puuhakirjoja, joita voisimme sitten puuhailla hotellissa. Sen lisäksi jouduimme kyllä muutamaan kertaan selittämään varsinkin Ellalle, miksi hän ei tällä reissulla pääse uimaan. Alma oli sen verran nuupahtanut, ettei olisi halunnutkaan uida.
Keskiviikon lähtömme viivästyi, kun Ellakin piti käyttää vielä lääkärissä. Eikä apteekkikäynniltäkään vältytty. Viimein neljän maissa iltapäivällä oli autoon pakattuna kaksi keuhkokuumeista, yksi keuhkokuumeesta toipuva ja yksi tervekin tyttönen sekä kaksi arjen uuvuttamaa aikuista. Lisäksi tietysti peräkontillinen laukkuja, aioimmehan olla reissussa sunnuntaihin asti. Mummulle oli raportoitu tilanne ja saatu lähtölupa. Me aikuisethan olimme menossa vielä viikonlopuksi kahdestaan käymään Tampereella nukkekotimessuilla ja teatterissa. Onneksi tytöt olivat hyvävointisia ja kuumeettomia, niin loppujen lopuksi lähdimme matkaan aika positiivisissa tunnelmissa.

Perillä hotellissa meitä odotti oikein mukavat huoneet, vieläpä merimaisemalla. Taisimme saada vähän ekstrahyvääkin, kiitos vaan henkilökunnalle. Asuttauduimme huoneeseen eli levittäydyimme tavaroinemme niin, että pian siellä näytti siltä kuin vähintään viikko olisi jo asuttu. Baarikaapin tyhjennys oli ensimmäisiä ohjelmanumeroita. Tarkoittaen sitä, että hotellin omaisuus siirretään baarikaapista ulos ja omat evään laitetaan sisään. Tällä kertaa muun muassa iso pussillinen evässämpylöitä ja reilu satsi gefilusjuomia.

Pian huoneessa alkoi Uno-extream-turnaus, johon oli hommattu tikkarit palkinnoksi. Pikkutytöt jäivät isin kanssa huoneeseen lukemaan satuja ja pelailemaan, kun lähdimme Veeran ja Roosan kanssa käymään kylpylän puolella. Vaikka olisikin ollut mukava uida koko porukalla, oli tässä vaihtoehdossa se hyvä puoli, että äitikin sai kerrankin myös saunoa kunnolla. Ella ja Alma kun eivät saunassa viihdy.


Nukkumaanmeno sujui mukavasti, pikkutytöt simahtivat parin sadun jälkeen. Isot tytöt taisivat katsella omassa huoneessaan telkkaria sen jälkeenkin, kun me muut jo kuorsasimme.

Aamupalalle tassuttelimme tossusillaan. Edellisillan evässämpyläpäivällisen ja sipsi-ja karkki-iltapalan jälkeen aamupala maistuikin kaikille. Hotellin aulassa törmäsimme ”leikkisetään”, joka kyseli lapsia ohjattuun ulkoiluun. Sen jouduimme valitettavasti jättämään väliin. Kävimme siitä edestä tutustumassa Meriluontokeskukseen. Aikuisille siellä olisikin ollut paljon enemmän tutkittavaa, kuin mihin lasten kärsivällisyys riitti. Löysimme kuitenkin vastaukset suunnistustehtäviin ja origaminäyttely oli mielestämme tosi upea.

Sairastelun vuoksi jouduimme ottamaan aika rauhallisesti lomalla ja kaikki eivät päässeet uimaan.


Hotellin leikkihuone oli uudistettu edellisen käyntimme jälkeen. Varsinkin Wii ja Pleikkari näyttivät olevan kovassa käytössä. Tytöt eivät jaksaneet jäädä pelaamaan, joten istahdimme aulaan nauttimaan lapsille tarjotut tervetulojuomat, ja me aikuiset ostimme kahvit. Sen jälkeen menimmekin huoneeseen pakkaamaan ja jatkoimme matkaamme kylälle mummulaan.

Vaikka hiihdot ja mäenlaskut jäivät tällä reissulla väliin, oli meillä kuitenkin mukavaa, ja ehdottomasti kannatti lähteä. Lapset olivat vielä päässeet lauantaina keilaamaan mummulan väen kanssa. Saimme Ellalta Tampereelle puhelun, että kaksi kaatoa tuli.

T: Kukkoset
P.S. Loppuun vielä Ellan itse kirjoittamat terveiset (välimerkit voi jokainen lisätä itse):
hotellissa oli mukavaa nukuin hyvin ja kävimme katsomassa leiki huonetta ja meri luonto keskusta oli ihana paikka oli kiva kun päästiin käymään huippu hotelli

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Jääkiekkoleijona #99
on viihtynyt Kalajoella

JHT Kalajoen valmentajalla Kari Makkosella alkaa lähestyä ensimmäinen kevät Kalajoella, Hiekkasärkkien maisemissa. Jääkiekkoleijona #99 sanoo viihtyneensä hyvin Kalajoella.

Kari Makkonen pelasi Porin Ässien hyökkääjänä 16 kautta vuodesta 1974 lähtien. Tuona aikana Mako pelasi 565 SM-liigapeliä tehoilla 286+289 ja oli mukana voittamassa mestaruutta ja neljää mitalia. Maajoukkueessa hän edusti Suomea seitsemän kertaa ja pelasi tänä aikana 167 ottelua keräten tehot 41+27. Kauden 1979-1980 Makkonen luisteli myös NHL:ssä Edmonton Oilersin riveissä.
”Pelaajauralta on jäänyt paljon mahtavia muistoja. Kotijoukkue oli tärkeä, mutta tietysti oli myös hienoa päästä edustamaan MM-kisoihin. Silloin Suomessa maajoukkuetouhu ei ollut vielä niin ammattimaista kuin nykyään, vaan olimme aloittelijoita esimerkiksi Neuvostoliiton ja Tsekkoslovakian ammattilaisten joukossa.”, Makkonen muistelee Kylpylä SaniFanin lounaspöydässä.

Kaukalosta Kari siirtyi 90-luvulla valmennustehtäviin. Ennen Kalajoelle saapumista hän on valmentanut alasarjoissa Titaaneita ja Seinäjoen SHT:tä, Mestiksessä Mikkelin Jukureita ja toimi pitkään Tapparassa Jukka Rautakorven tiimissä. JHT Kalajoen valmentajaksi viime kesänä saapunut Makkonen kertoo viimeisten Suomi-sarjan pelien alla, että vuosi Kalajoella on ollut mielenkiintoinen ja opettavainen.
”Vaikka JHT:n pelaajat eivät ole täysammattilaisia, voimme silti toimia ammattimaisesti.”, Makkonen sanoo kuudetta sijaa joukkueella pitäessään.

JHT:n edustusjoukkueen lisäksi myös kahdeksaa junnuporukkaa, valmentajakoulutuksia sekä Kalajoen lukion, ammattiopisto Arteman ja Kalajoen yläkoulun aamuharjoituksia vetävä rautainen kiekkoammattilainen uskoo, että menetys lajissa lähdetään rakentamaan pienestä pitäen. Siksi Makkonen pitää luistelukoulua ja Leijonakiekkokoulua tärkeinä lisinä muutenkin täyteen varatussa jäähallissa.
”Hyvä luistelutekniikka on kaiken perusta. Tietysti myös peruskunnon ylläpitäminen myös kauden ulkopuolella sekä lihashuolto ovat tärkeitä.”

Vireästä matkailusta ja laajasta loma-asukkaiden määrästä huolimatta Kalajoki on kuitenkin pienehkö maalaiskaupunki, jossa lajin pariin saadaan ammennettua harrastajia suhteellisen pienestä väkimäärästä. Siihen nähden Makkosen mielestä Kalajoella jääkiekko on hyvässä asemassa ja puitteet ovat todella hyvät. Erityisesti hän kehuu koululaisten ja opiskelijoiden mahdollisuutta harrastaa lajia aktiivisesti lukio- tai ammattikouluopintojen ohessa aamuharjoitusten kautta.

Nimim. Kaukalon reunalta
Kirjoittaja osallistui helmikuussa Kari Makkosen treenivinkkejä sisältävään venyttelyyn Kylpylä SaniFanissa.